Kuinka monta kertaa pitää rasvattavista ovenpielistä, nitsevästä penkistä ja runksuttavista pyöränketjuista sanoa? Vai pitääkö sanoa kertaakaan jos tekisi asialle jotakin ihan itse? Mutta kun oon patalaiska ja miehen työt on miehen työt. Sä oot meillä se kulkuneuvovastaava, jonka tehtävä on huoltaa miun fillari (ketjut ja pyöränkumit), kengät (lankkia ja rakkautta) sekä auton tankkaus (silloin harvoin kun sitä ei isikullalta täydellä tankilla saa valmiina). Vaikken mikään rinsessa olekaan, niin kieltäydyn tuhrimasta käsiäni öljyyn ja muuhun miestenlikaan.
Mikään ongelma ei siis ole tuhrata töissä paskaa sivoten, pesten ja pyllyjä pyyhkien. Sekö on sitten leinee sitä naistenhommaa juu.
Mutta eihaän tästä siis pääse yli eikä ympäri: Onko tämä nyt sitten sitä tasa-arvoa, että kummallakin on yhtäpaljon hommaa? Vaiko sovinismia, kun mielestäni naisella ja miehellä on kummallakin paikkansa? Vaiko jotakin kieroutunutta feminismiä (mielestäni naisten ei kuitenkaan kuuluisi päästä armeijaan!)? Ota tästä nyt sitten selvää. Kunhan rasvaat nitisevät ja natisevat paikkani. Vaikka tänä iltana ;)